#ARKI #HAASTE #ARKIHAASTE

Ja foto ois kiva ylläri.

Yksi päivä, kolme päivää, eri kuvat joka päivä.
Haasta kaveri, kissa ja koira, kumminkaima tai vaikka viisi.
Blaah.

Ja mitä me tehdään..? No kaikki tuo ja vähän enemmän.
Ja miksi?
No siksi kun meissä kaikissa asuu pieni lehmä.
Ei kun siis itsensäpaljastaja. Ja stalkkeri.
Tsop tsop, ei kannata siellä nyt yhtään yrittää esittää kainoavienoa.
Se on juuri näin.
Sanokaa mun sanoneen. 

Arki on juhlaa.
Mietin vain miltä osin tämä vanha sanonta pitää paikkansa... 
Onko se juhla juuri silloin kun vaihdan päivän aikana neljättä kertaa alle 2-vuotiaan p**kavaippaa.
Vai kenties siinä hetkessä kun pesukoneen avattuani huomaa, että miehen farkkujen taskussa on ollut pari nenäliinaa.
Tai ehkäpä silloin kun ihan oikeasti haluaisin imuroida eteisestä kilon hiekkaa, mutta imuroinkin keskuspölynimurin uumeniin sukan, joka tukkii koko imurin.
Mut hei, ei tartte imuroida enää ollenkaan.
Hiekkaa on tällä hetkellä eteisessä enemmän kuin kilo.
Siinä sitä juhlaa onkin kerrakseen.

Totuuden nimissä on silti sanottava, että kaiken arkisen aherruksen keskellä voi oikeasti pienikin asia tuntua juhlalta.
Kauniit sanat lapseltasi: "Äiti, sä olet kyllä kaikista kaunein äiti vaikka sun naama onkin täynnä näppylöitä."
Ah, sydän oikein pakahtuu...
Kauniit sanat mieheltäsi: "On sulle nyt vähän tullut lisää painoa. Mutta siis mua se ei haittaa."
Hmm...minulla sentään on sydän, mutta onko tuolla miehellä...
Kauniit sanat äidiltäsi: "Miten voi olla, että olet jättänyt noinkin tärkeän asian viime tippaan?! Etkö sinä nyt ole osannut ajatella kalenterin ja kellon ja auringon ja tuulten mukaan mitä pitää milloinkin...ja sitten vielä...ja kun minä olin sinun ikäisesi niin...et sinä kyllä tässä asiassa ole minuun tullut, mutta isäsi..."
Tosiaan, välillä tuntuu olenko tullut äitiini lainkaan...

No ei kai. Vaikka edelliset otot ovatkin suoraan omasta elämästäni, niin jälkikäteen ajateltuna nekin hetket ovat aika juhlallisia.
Ja syy on se, että niille asioille voi nauraa!
Olen oikeasti sitä mieltä, että nauru pidentää ikää.
Maailmassa ei ole mitään parempaa (ahaa, siellä joku jo ajatteli kaksimielisesti) kuin nauraa kippurassa niin, että mahaan sattuu ja silmistä valuu vesi.
Rentouttavaa, vapauttavaa, iloa ja onnea.
Arjessa ja juhlassa.

Kaikille arki ja sen haasteet ovat erilaisia.
Toiselle meistä haasteellisinta on nousta aamulla ylös sängystä menettämättä puolia voimistaan.  
Toisen suurin haaste on saada opetettua lapselleen, mikä on maailmassa oikein ja väärin.
Yksi murtuu liian haasteellisuuden edessä, toinen saa haasteista vain lisäpontta arkeensa.

Mutta vaikka minä olen tämmönen ja sinä olet tommonen, niin annetaan toistemme olla semmosia kuin olemme.
Tarjotaan arjen haasteissa apua, jos toinen sitä tarvitsee.
Muistetaan myös pyytää apua, jos selkäreppu alkaa painaa liikaa.
Hymyillään kun tavataan, nauretaan kun naurattaa.
Vastataan kun joku kysyy ja pahitteeksi ei olisi joskus olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä toiselle kuuluu.
Siinä on Teille kaikille todellinen #ARKIHAASTE.

Joskus eniten vituttaa kaikki,
mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä.
Se o vissi se.
Ja kuvassa on paistamani arkinen patonki.
Oli liian haasteellinen minulle.



Lisa-Marie