tiistai 6. toukokuuta 2014

TULE KANSSANI KYLPYYN



                                              (kuva täältä)

Tahdon samaan ammeeseen.
Sinun, ja parin sadan muun tyypin kanssa.
Mikko Alatalo lauloi joskus sinisissä silmälaseissaan, että
"minen mee uimaan, minen mee uimaan, kalat on vetteen pissanneet."
Kylpylässä siitä puolesta pitää huolen lapset.
Ja joskus jopa aikuiset.

Käytiin silti vähän pulikoimassa.
Vietettiin niinku äitienpäivää etukäteen.
Tosi ihanan rentouttava, ylellinen kylpyläloma.
Haha.
Ei.

Tyttäremme mielestä äiti ei ylipäänsä pidä uimisesta,
joten äiti olis saanut jäädä kotiin.
Mutku pidänpäs!
Mulla nyt vain sattuu olemaan uinnin kanssa
joitain selvittämättömiä erimielisyyksiä...

Esimerkiksi pienenä olin niin laiha, että värjötin aina huulet sinisenä pyyheliinan alla, ennen kuin olin edes kastautunut veteen.
Ei siinä paljon uimisesta nauti kun leukaluut hakkaa yhteen ja tärinä on katujyrän luokkaa.  
Kylpylöiden kylmäaltaan kierrän nykyään kaukaa.
Lapsena se kuului rutiineihin (mikä on sinänsä kyllä outu juttu, koska en tosiaan pidä kylmästä); pulahdin siihen aina ennen
saunaan menoa.
Kunnes sitten yhden kerran nousin silmät sikkurassa
vauhdilla altaasta, ja löin alahuuleni täysillä altaan rappuihin.
Tuloksena turbohuuli ja suu täynnä verta.
Ei siis kylmäaltaita enää mulle.
Ensimmäinen yhteinen lomareissu mieheni kanssa sai sekin plakkariinsa epämiellyttävän uintikokemuksen.
Jäin rannalla jalastani kiinni isojen kivien väliin, ja samalla nousi tietenkin aallokko joka pyyhkäisi meikäläisen yli.
Siellä kun hetken aikaa pyöri hiekan ja suolaveden seassa
(jalka edelleen kiinni kivien välissä), niin ehti jo miettiä,
että pitikö se nyt tämäkin kokea...
Piti vissiin.
Samoin kuin sitä seurannut tapahtuma
(joskin nykyään hieman jo naurettava),
joka sisälsi navan tasolle tippuneen bikinien yläosan...
Eipä siitä sitten sen enempää.

No mutta, takaisin kylpylään!
Loma lähtee tietysti aina käyntiin pitsalla.
Täytyyhän sitä nyt lomalla syödä hyvin.
Tai no, syödä ainakin rasvaa.
Ja yksi kuiva siideri.
Tasoittaa nääs.
Sen jälkeen onkin hyvä idea mennä uimaan!

Toiset lähtee kylpylöihin rentoutumaan, loikoilemaan
ja olemaan sillai rauhassa.
Sitten tullaan me.
ÄLÄ JUOKSE! Iso allas, pieni allas, liukumäki, sauna,
ÄLÄ JUOKSE!, poreallas, iso allas, aaltokone, kahluuallas,
ÄLÄ JUOKSE!, ulkoallas, villivirta, iso allas, pieni allas, uimarengas, liukumäki, iso allas...
Ketä rentoutui ja ketä ei.

+37° luki kuuma-altaan kyljessä ja poreet paukkoi niin lujaa
altaan kylkiin, että heikompaa olis hirvittänyt.
Sisäinen uhoojahuutelija mölisi päässä, että eihän tuo nyt ole lämpötila eikä mikään!
Paitsi että oli se.
Vähän turhan lämmin meinaan. 
Siinä kun istui hetken aikaa niin tuntui kuin bikinit ois sulaneet
pois päältä ja kieli oli kuiva kuin beduiinin sandaali.
Rasvaisen pitsan aiheuttama närästys ja morkkis ei pahemmin
lisännyt nautintoa, ja ehdinpä siinä jopa hädissäni pohtia,
että montakohan kaloria kuuma-altaassa istuminen mahtaa kuluttaa.
Sitten vilkaisin sivulleni.
Siellä iso tatuoitu kaveri istui 15 cm syvässä lasten
kahluualtaassa, ja leikki hiekkaämpäreillä ja lapioilla.
Ai mut se olikin mun mies.
Loman parasta antia!

Kiukuttelu, uhkailu, lahjonta ja kiristys.
Räntäsade, migreeni, huuto ja mellominen.
Huikeeta.
Melkein kuin olis ollut kotona, mutta kukkaro näytti
himpun verran tyhjemmältä.
Mutta mepä oltiinkin kylpylälomalla!
Ei me rentoutumaan päästy, mutta meillä oli
loppujen lopuksi hauskaa.
Saatan jopa lähteä uudemman kerran.
Sitten joskus.
Kunhan meidän isi on ensin sitä mieltä, että meitä
kehtaa taas viedä jonnekin.

Ja ei.
Ei se kuuma-altaassa istuminen varsinaisesti kaloreita kuluta.
Olkaa ennemmin syömättä sitä pitsaa.


Lisa-Marie















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti