 |
| Täysin normaali yksilö |
Alkaa olla lähestulkoon paketissa.
Tämä vuosi.
Vuosi 2014.
Käärin oikein mielelläni paketin päälle
muutaman kerroksen paperia.
Ympäri kierrän vielä tiukasti pakettinarua.
Niin tiukkaan, että Fiskarseilla ei pääse läpi
vaikka miten yrittäisi.
Sitten lähetän paketin sinne, minne päivä ei paista.
Turkua on haukuttu Suomen p**äreiäksi,
joten ehkä sitten Turggussee.
Kaatamaan viinaa gurggussee.
Kyllä.
Olen itsekin asunut Turussa.
Pilkka osuu siis myös omaan tatuoituun nilkkaani.
Tai ehkä kuitenkin säästän pakettiparan hengen.
Ainakin löysään narua niin, että tarpeen tullen paketin
syövereitä saisikin raoitettua.
Eihän koko vuosi nyt niin paha ollut.
Täynnä vain aika rajuja juonenkäänteitä.
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Vuoteen mahtuu muutamia todellisia tähtihetkiä
ja silmiä avaavia kokemuksia.
Ehkä sittenkin juuri tämä kulunut vuosi on
muokannut minua ihmisenä kaikkein eniten.
Oppia ikä kaikki.
Omalaatuinen huumorintajuni ei selkeästi ole
muuttunut mihinkään, mutta ymmärrän nyt myös
paremmin niitä, jotka eivät ymmärrä minua.
Minä nyt kuitenkin satun olemaan vähän "tommonen",
niin kuin tyttäreni asian kauniisti ilmaisi.
Hetken olin jo huolissani, että "tommonen" äiti ei olisi
mitenkään positiivinen tapaus muiden äitien joukossa.
Mutta kuinkas ollakaan.
Tyttäreni ystävät palaavat "tommosen" äidin pyörittämään huusholliin kerta toisensa jälkeen.
Lapsille maistuu aina "tommosen" äidin laittama ruoka,
ja joka kerta "tommosta" äitiä pyydetään imitoimaan
Putouksen sketsihahmoja.
"Tommonen" äiti on oikeastaan aika tyytyväinen tittelistään.
Mutta takaisin vuoden 2014 pakettiin.
Huomenna on jo uusi vuosi, uudet lupaukset.
Elämä jatkuu.
Mutta ei aina niin kuin toivoisi.
Jos tammikuussa on tullakseen tuskaa paatista, niin on
aivan sama mitä lupauksia olet uudenvuodenyönä tehnyt.
Elämän vaihtuvat tilanteet kun eivät kalenteria tunne.
Siksi iloisempi elämänasenne ympäri vuoden
auttaa asioissa huomattavasti paremmin.
Kokeile vaikka.
Kannustan silti tekemään lupauksia niitä janoaville.
Kunhan teet lupauksia vain itseäsi, ei muita varten.
Jos sattuu niin kehnosti että rikot lupauksesi,
älä soimaa itseäsi koko loppuvuotta.
Toisten salipirkkojen hanuri ei heilu hetkeäkään sen vuoksi,
että sinä päätitkin jättää jumpan väliin ja syödä
rasiallisen konvehteja.
Skarppaat sitten taas huomenna.
Tai kun siltä tuntuu.
Jos tuntuu.
What ever makes YOU happy.
Itse olen jo aikoja sitten luvannut vain yhden asian.
En sano enää koskaan "en koskaan".
Pääsee kuulkaa niin paljon helpommalla.
Näin on myös huomattavasti yksinkertaisempaa olla
armollisempi jopa itselleen.
Jospa annankin vuoden 2014 paketille mahdollisuuden.
En kääri sitä ylimääräiseen paperiin enkä nirhaa sitä
hengiltä tiukalla narulla.
Jätän paketin auki, mutta sijoitan sen mieleni sopukoihin.
Sieltä voin nostaa sen esiin ja muistella.
Aina kun siltä tuntuu.
Uskon tosissani, että niin tulee tapahtumaan useasti.
Tämän vuoden viimeisinä tunteina lupaan tehdä myös
yhden uuden lupauksen.
Lupaan olla aina ja ikuisesti "tommonen".
Onnekasta uutta vuotta kaikille!
Lisa-Marie
