Vaimo
(Homo sapiens mulier), eli aviovaimo, on papin tai tuomarin toimesta puolisonsa, aviomiehen kanssa, molempien osapuolien yhteisestä tahdosta avioliittoon liitetty naaraspuolinen nykyihminen. Toisinsanoen vaimo on tyttöystävä josta eroaminen vaatii 6 kuukauden harkinta-ajan. Vaimo on myös monen naimaikäisen naisen tavoittelema arvonimi.
(määritelmä suoraan täältä )
Oh dear mother of Jesus....
Tai Jeesuksen vaimo. Oli hänellä sitten sellainen tai ei.
Meinasitteko tosiaan, että jättäisin tämän aihealueen käsittelemättä?
Turha luulo.
On meinaan pari juttua sanottavana.
Ihan vaan pari.
Vaimona on tosi kiva olla. Suurimman osan ajasta.
Totuushan on se, että olit sitten sinkkukinkku, eronnutkarannut, nunna, konna tai jokahöylän janna, niin välillä vaan
toisen pärstä ärsyttää.
Avioliiton auvoisessa satamassa siitä pärstästä vain pääsee
hankalammin eroon.
Ei ole yhtään ylimainostettua puhua "omasta ajasta".
Avioliitossa se vaan monesti tarkoittaa "miehen omaa aikaa".
Ja vaimo vikisee.
Tai sitten ei vaan jaksa.
"Kun miehet puhuvat, vaimot vaikenevat"
-Yleinen harhaluulo
Vaimon tehtävä on laittaa kapuloita rattaisiin kun mies on lähdössä poikien saunailtaan.
Jos olet vaimompi, tajuat olla valittamatta jokaisesta
poikien saunaillasta.
Vaimoin ei edes tajua, että mies lähti poikien saunailtaan,
vaan silittää tyytyväisenä äijän sukkia ja leipoo pullaa.
Mä olen ihan vaan vaimo.
Muistan tasan tarkkaan vingahtaa joka kerta jos siihen on aihetta.
Ja välillä vingun vaikkei aihetta juuri olisikaan.
Takuuvarmasti en vaikene koskaan kun mieheni puhuu.
Ehtaa vaimoainesta siis.
Olen joskus niin überrasittava, että jopa itseäni ahdistaa.
Sitten muistan, että avioliittoonkin tarvitaan kaksi.
Polygamiassa useampi.
Huh huh, yhdessäkin puolisossa on joskus liikaa.
Olen silti kuullut olevani tosi hyvä vaimo.
Jopa aviomieheni mielestä.
Tieteellistä tutkimusta asiasta ei tosin ole tehty.
Arvio perustuu vain ja ainoastaan huhuihin ja omakohtaisiin kokemuksiin.
Oleville ja tuleville vaimoille toivotan onnea ja menestystä!
Muistakaa vinkua ja vikistä, mutta tehkää se vasta laitettuanne aamupalaleivät valmiiksi.
Hyökkäys ei aina ole paras puolustus, mutta ymmärrän toki,
jos ette kehtaa suoraan myöntää paljonko rahaa
kului kenkäkauppaan.
Tehkää silloinkin aamupalaleivät ensin valmiiksi.
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: ei ne asiat yleensä
miksikään muutu, vaikka vihkivalat olisikin vannottu.
Mutta se ei pelaa joka pelkää.
Jos et siis vielä ole vaimo ja harkitset asiaa...
Ei muuta kuin silmät kiinni ja kassalle.
Kerran se vain kirpaisee.
Lisa-Marie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti