Google+ Followers

Google+ Followers

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

HYVIN SÄ VEDÄT

                               (kannustava kannanotto täältä)


Kesäkuusta saakka terassilla nököttänyt jukkapalmu
saattaa tosin olla eri mieltä.
Kovia kokenut kräki nostettiin kesän alussa ulos
elpymään ja keräämään voimia talvea varten.
Näin viiden kuukauden, muutaman tulvan, erittäin pitkän
kuivan kauden, ja parin pakkasyön jälkeen voin todeta
palmun kesäloman venähtäneen hiukan liian pitkäksi.
Seuraava pysäkki on auttamatta hautuumaalla.

Homma ei ole muutenkaan tainnut pysyä hanskassa ihan joka saralla.
Varsinkin viimeisen neljän viikon aikana on tullut vedettyä hieman alta lipan yhden jos toisenkin asian kanssa.

Mää itte- tyyppinä sitä sortuu usein uskomaan
omaan kaikkivoipaisuuteensa.
Katsokaas kun minä hoidan, pystyn ja kykenen.
Päässä soi mantra: ihmiselle ei anneta enempää kuin hän
jaksaa kantaa ja blaa blaa.
Siinä saattaa sitten pudota kovaa ja korkealta.
Joskus jopa loukkaa alas tullessaan.

Eihän sellaista ihmenaista (miehistä nyt puhumattakaan) olekaan, joka kykenee samanaikaisesti tekemään kymmentä eri asiaa.
Eikä ilmeisesti ole tarkoituskaan.

Niinpä päätin ottaa kisojen jälkeen iisimmin vähän joka osa-alueella.
Sellasta ommoo lommoo.
Pois liian tiukat aikataulut. Hieman vapaampaa syömistä, rauhallisempaa treeniä, ei turhaa stressaamista ja mitä näitä nyt on.
Ilmeisesti unohdin, että tällaisen ON/OFF-ihmisen ei kannata yrittää tehdä itsensä kanssa mitään kompromisseja.
Joko vedetään täysillä, tai sitten ollaan vetämättä.
Yhtään mitään.
Kultainen keskitie?
Koskaan kuullutkaan sellaisesta. 

Ei liene vaikea arvata miten siinä sitten kävi.
Sanotaanko nyt näin, että kunniamitalia tästä ajasta
on ainakaan turha odottaa.

Tämä neljän viikon "ota löysin rantein"-turneeni tuotti sen verran pitkän miinusmerkkisen saldon, että makselen nyt velkoja
yhä yltyvällä flunssalla.
Taudinkuvaan lisäisin myös lievän v***tuksen.
Ja lievä on siis lievä ilmaus.
Että sen verran kannattava keikka kaiken kaikkiaan. 
Offseason sai todellakin aivan uuden merkityksen.

Mutta onhan päivä vielä huomennakin.
Ja ensi maanantaina alkaa jälleen uusi viikko.
Silloin voin toivottavasti vaihtaa taas ON-asentoon.
Sitten jin ja jang olisi balanssissa, treenit kulkisi, ja kotona fengshui
tarkoittaisi muutakin kuin joka päivä yhtä suurta pyykkivuorta.
Vaikka säilyy se kodin tasapaino kai niinkin.

Niin, tasapainossa tai ei.
Tästä omasta, yli kolmekymmentä vuotta jatkuneesta
uhmaiästä on silti turha pyristellä eroon.
Enkä sitä toisaalta edes haluaisi.
Hyvää tulee ku itte tekee.

So don't worry, I still got this shit under control.


Lisa-Marie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti